Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Ystävällinen ja tarmokas
- Kätevä koko
- Monipuolinen harrastuskoira
- Melko terve rotu
Miinukset
- Haukkuu herkästi
- Vartiointitaipumus
- Runsas karvanlähtö
- Harvinainen ja vähälukuinen
Historia ja alkuperä
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan buhund edustaa vanhaa pohjoismaista pystykorvatyyppiä, joka oli yleinen Fennoskandiassa jo ennen viikinkiaikaa. Vanhoista viikinkihaudoista on löydetty buhundin tyyppisten koirien luurankoja, ja esimerkiksi islanninlammaskoiran katsotaan kehittyneen viikinkien Islantiin viemistä koirista.
Nykyrodun kehitys alkoi 1920-luvulla, jolloin suurin osa buhundiksi hyväksytyistä koirista oli lampaankasvattajien paimenkoiria. Norjan rotuyhdistys perustettiin 1939, ja FCI hyväksyi buhundin viralliseksi roduksi vuonna 1943.
Ulkonäkö ja koko
Buhund on hieman keskikokoa pienempi, neliömäinen pystykorva, jolla on kohtisuoraan pystyt, teräväkärkiset korvat ja selän päälle tiukasti kiertyvä häntä. Urosten säkäkorkeus on 43–47 cm ja narttujen 41–45 cm.
Peitinkarva on tiheää, karkeaa ja pinnanmyötäistä, ja aluskarva pehmeää ja tiheää. Väri on kellertävä, vaaleasta punakeltaiseen, tai täysin yksivärinen musta.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmän mukaan buhund on rohkea, tarmokas ja ystävällinen.
Rotujärjestön mukaan buhund ei ole helpoin rotu kaupunkiympäristöön haukkuherkkyyden, vartiointitaipumuksen ja reaktiivisuuden vuoksi. Se sopii parhaiten omistajalle, joka ottaa nämä piirteet huomioon kasvatuksessa.
Liikunta ja hoito
Buhund on aktiivinen ja oppivainen, ja se sopii moniin harrastuksiin, kuten agilityyn, tokoon ja paimennukseen.
Turkki harjataan viikoittain, ja karvanlähtöaikana irtoavaa aluskarvaa on paljon.
Terveys
Buhundilla ei ole PEVISA-terveystutkimusvaatimuksia. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan rodun keskeisimmät terveysriskit ovat lonkkaniveldysplasia ja nukleaarinen katarakta sekä koirien läheiset sukulaisuussuhteet.
Kennelliiton kuolinsyytilastossa keskimääräinen elinikä oli 10 vuotta 9 kuukautta, ja vanhuuteen kuolleet olivat keskimäärin yli 14-vuotiaita.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle buhund sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Sopii, jos jaksaa kouluttaa |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Ei ihanteellinen |
| Lapsiperheeseen | Sopii |
| Muiden koirien kanssa | Yleensä hyvin |
| Yksinolo | Kohtalaisesti |
Buhund sopii aktiiviselle omistajalle, joka haluaa ystävällisen ja tarmokkaan harrastuskoiran eikä häiriinny haukkumisesta.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka suureksi buhund kasvaa?
Urosten säkäkorkeus on 43–47 cm ja narttujen 41–45 cm.
Minkä värinen buhund on?
Kellertävä vaaleasta punakeltaiseen tai musta.
Haukkuuko buhund paljon?
Rotujärjestön mukaan buhund on haukkuherkkä ja vartioiva.
Kuinka kauan buhund elää?
Kennelliiton kuolinsyytilastossa keskimäärin 10 vuotta 9 kuukautta.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Buhundin rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
- Rotujärjestö: Buhundin jalostuksen tavoiteohjelma