Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Lempeä, rauhallinen ja ystävällinen
- Erinomainen uimari ja vesipelastaja
- Kärsivällinen lasten kanssa
- Yhteistyöhaluinen
Miinukset
- Valtava koko vaatii tilaa ja rahaa
- Kuolaa ja pudottaa paljon karvaa
- Sietää kuumuutta huonosti
- Lyhyt elinikä ja nivelongelmia
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan newfoundlandinkoira polveutuu Newfoundlandin saaren paikallisista koirista ja viikinkien vuoden 1100 jälkeen tuomista suurista mustista karhukoirista. Eurooppalaisten kalastajien mukana tulleet rodut auttoivat rodun kehittämisessä. Kun saarelle alettiin perustaa siirtokuntia vuonna 1610, koiralla oli jo käyttötarkoitukseensa sopiva rakenne ja luontainen käytös.
Kalastajat käyttivät nöffejä verkkojen ja kuormien vetämiseen sekä veteen pudonneiden pelastamiseen. Nykyään rodun kanssa harrastetaan Suomessakin vesipelastusta (VEPE).
Ulkonäkö ja koko
Newfoundlandinkoira on massiivinen, vahvarunkoinen ja lihaksikas koira, jonka liikkeet ovat tasapainoiset. Rotumääritelmän mukaan urosten keskikorkeus on 71 cm ja paino noin 68 kg, narttujen keskikorkeus 66 cm ja paino noin 54 kg.
Kaksinkertainen turkki on vettähylkivä: peitinkarva on kohtalaisen pitkä ja suora, pohjavilla pehmeä ja tiheä. Värejä ovat musta, valkomusta ja ruskea. Valkomusta väri on rodulle historiallisesti merkittävä, ja sitä kutsutaan myös landseer-väriksi, vaikka landseer on nykyään oma rotunsa.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmän mukaan newfoundlandinkoiran ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Se on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta ystävällisyydestään ja rauhallisuudestaan.
Nöffi on kärsivällinen lasten kanssa ja kiintyy perheeseensä. Se ei ole aggressiivinen, mutta koko itsessään saa vieraat kunnioittamaan. Vesipelastusvietti on vahva, ja moni nöffi yrittää "pelastaa" uivia ihmisiä.
Liikunta ja turkinhoito
Newfoundlandinkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mutta se ei ole yhtä energinen kuin moni muu suuri rotu. Uinti on sille paras liikunta, ja myös vetotyöt ja rauhalliset retket sopivat. Kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa, ja kuumalla säällä nöffi tarvitsee varjoa ja vettä.
Turkki harjataan useamman kerran viikossa ja karvanvaihdon aikaan päivittäin. Rotumääritelmän mukaan turkin trimmausta tai leikkausta ei suosita. Nöffi kuolaa, joten pyyhe kannattaa pitää käden ulottuvilla.
Terveys ja PEVISA
Newfoundlandinkoira kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus.
Suurena rotuna nöffi on altis lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä mahalaukun kiertymälle. Rodussa esiintyy myös sydämen aorttaläpän ahtaumaa (subaorttastenoosi) ja kystinuriaa, johon on geenitesti. Rotujärjestö seuraa rodun terveyttä ja elinikää jalostuksen tavoiteohjelmassa vuosille 2026–2030.
Keskeisimmät terveyshaasteet
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan rodun keskeisimmät terveyden ja lisääntymisen ongelmakohdat ovat lonkat, kyynärnivelet, sydän, polvet, iho-ongelmat ja tiinehtymisvaikeudet. Lonkka- ja kyynärsairauksiin vaikuttavat rodun suuri koko ja geneettinen pullonkaula. Polvien ristisideongelmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina, ja rodun yleisin sydänsairaus on aorttaläpän ahtauma (SAS).
Kennelliiton kuolinsyytilastossa (1 669 koiraa) keskimääräinen elinikä oli 8 vuotta 1 kuukausi.
Vesipelastus ja harrastukset
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan newfoundlandinkoiran rodunomainen käyttökoe on vesipelastuskoe. Laji tuli Suomeen vuonna 1989, ja vuodesta 1992 lähtien vesipelastuskoe on ollut virallinen koemuoto. Kokeiden tarkoitus on ylläpitää erityisesti newfoundlandinkoirien ja landseerien pelastusvaistoa ja uimataitoa sekä testata koiran fyysistä kuntoa vedessä.
Vesipelastuksen lisäksi nöffi sopii esimerkiksi vetämiseen, rally-tokoon ja rauhalliseen kanssakäymiseen kotona. Kokonsa vuoksi kasvavan pennun liikuntaa on kuitenkin rajoitettava.
Arki suuren koiran kanssa
Newfoundlandinkoira on rauhallinen ja ystävällinen, mutta arjessa sen koko vaatii järjestelyjä: tilaa kotona ja autossa, isot ruokamäärät ja eläinlääkärikulut. Rotujärjestön mukaan rodussa on myös muutamia hyvin aktiivisia yksilöitä, ja kuolinsyytilaston maininnat viittaavat siihen, että rodussa esiintyy jonkin verran vihaisuutta ja arvaamatonta käytöstä. Arkoja tai aggressiivisia koiria ei saa käyttää jalostukseen.
Siksi pentua valitessa kannattaa tavata molemmat vanhemmat ja kysyä niiden luonteesta.
Rodun tilanne Suomessa
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan ensimmäinen newfoundlandinkoira tuli Suomeen vuonna 1883. Nykyisen kannan pohjan muodostivat kaksi Hollannista vuonna 1949 tuotua koiraa ja niiden jälkeläiset.
Vuosina 2015–2024 rekisteröitiin vuosittain 78–169 newfoundlandinkoiraa, ja penturekisteröinnit ovat vähentyneet. Rodun rotujärjestö on Tampereella vuonna 1952 perustettu Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Tunne pentutehtailun tunnusmerkit ennen kuin vastaat pentuilmoitukseen. Pentu ei myöskään ole ainoa vaihtoehto: aikuinen koira voi etsiä uutta kotia rotujärjestön uudelleensijoituksen tai rescue-yhdistyksen kautta, ja myös sekarotuinen koira voi sopia sinulle hyvin.
Kenelle newfoundlandinkoira sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Sopii, jos koon tuomat haasteet on huomioitu |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | Noin 1 tunti, mieluiten uintia |
| Kerrostaloon | Ei kovin hyvin |
| Lapsiperheeseen | Sopii erinomaisesti |
| Muiden koirien kanssa | Tulee hyvin toimeen |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Newfoundlandinkoira sopii perheelle, jolla on tilaa, aikaa turkinhoitoon ja mahdollisuus päästä veden ääreen. Hankintaa harkitessa kannattaa varautua suuren koiran ruoka- ja eläinlääkärikuluihin.
Omistajien kokemukset
Onko sinulla newfoundlandinkoira?
Rodusta ei ole vielä julkaistu omistajien kokemuksia. Kerro muille rotua harkitseville, millaista arki rodun kanssa on – riittää muutama lause.
Kerro oma kokemuksesi
Julkaistaan nimimerkillä, kun kokemus on tarkistettu.
Usein kysytyt kysymykset
Osaako newfoundlandinkoira uida?
Kyllä. Nöffi on erinomainen uimari, ja sitä on käytetty vesipelastuksessa. Suomessa rodulla harrastetaan vesipelastuskokeita.
Kuolaako newfoundlandinkoira?
Kyllä, kuolaaminen on rodulle tyypillistä.
Paljonko newfoundlandinkoira painaa?
Rotumääritelmän mukaan urokset painavat keskimäärin noin 68 kg ja nartut noin 54 kg.
Mikä on newfoundlandinkoiran elinikä?
Newfoundlandinkoira elää tavallisesti 8–10 vuotta.
Mikä on vesipelastuskoe?
Newfoundlandinkoiran rodunomainen käyttökoe, jossa testataan pelastusvaistoa, uimataitoa ja kuntoa vedessä. Se on ollut Suomessa virallinen koemuoto vuodesta 1992.
Kuinka paljon newfoundlandinkoiria rekisteröidään Suomessa?
Vuosina 2015–2024 rekisteröitiin 78–169 koiraa vuodessa.
Milloin ensimmäinen newfoundlandinkoira tuli Suomeen?
Vuonna 1883.
Mikä on newfoundlandinkoiran rotujärjestö?
Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry, joka on perustettu Tampereella vuonna 1952.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Newfoundlandinkoiran rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
- Rotujärjestö: Newfoundlandinkoiran jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030
- Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry: Newfoundlandinkoiran jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030 (historia Suomessa, rekisteröinnit, vesipelastus ja terveys)
