Punavalkoinen irlanninsetteri

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan irlanninsetteri on luultavasti ollut nykyisen kaltainen jo 1600-luvun loppupuolella, ja kahdesta irlanninsetterirodusta punavalkoinen on melko varmasti vanhempi. Yksivärinen punainen setteri saatiin aikaan valikoivalla jalostuksella.

1800-luvun loppuun mennessä punainen setteri oli käytännössä syrjäyttänyt punavalkoisen, jota luultiin jo hävinneeksi. Rotua alettiin elvyttää 1920-luvulla, ja vuonna 1944 kanta oli vahvistunut niin, että rodulle perustettiin oma yhdistys.

Ulkonäkö ja koko

Punavalkoinen irlanninsetteri on voimakas, tasapainoinen ja sopusuhtainen, mieluummin roteva kuin kevyt. Se on kehitetty ensisijaisesti kenttäkoiraksi. Urosten toivottu säkäkorkeus on 62–66 cm ja narttujen 57–61 cm.

Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia punaisia läiskiä. Raajoissa ja korvissa on pitkät, silkkiset hapsut, ja kaulan alaosassa sekä rintakehällä karva muodostaa röyhelön.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa punavalkoista irlanninsetteriä aristokraattiseksi, valppaaksi ja älykkääksi. Se on lempeä ja ystävällinen, mutta silti päättäväinen, rohkea ja tulinen.

Rotumääritelmän mukaan se on hyvin ystävällinen, luotettava ja helposti koulutettava kanakoira, sopiva kumppani niin kotona kuin metsällä.

Liikunta ja hoito

Lintukoirana punavalkoinen irlanninsetteri tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mahdollisuuden juosta vapaana turvallisessa ympäristössä. Metsästys, kanakoirien kokeet ja jäljestys sopivat sille hyvin.

Hapsut ja korvat harjataan säännöllisesti, jotta karva ei takkuunnu.

Terveys

Punavalkoisella irlanninsetterillä ei ole PEVISA-terveystutkimusvaatimuksia. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan se on suhteellisen terve rotu, mikä on hyvä saavutus rodun vähälukuisuus ja kapea geenipooli huomioiden.

Rotujärjestön kyselyn perusteella Suomessa ei ole todettu CLAD- eikä von Willebrandin tautia sairastavia koiria. Keskimääräinen elinikä on tilastoissa noin 9 vuotta, mutta rotujärjestön mukaan tilasto voi vääristyä, koska nuorena kuolleiden koirien kuolinsyyt ilmoitetaan todennäköisemmin.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Tunne pentutehtailun tunnusmerkit ennen kuin vastaat pentuilmoitukseen. Pentu ei myöskään ole ainoa vaihtoehto: aikuinen koira voi etsiä uutta kotia rotujärjestön uudelleensijoituksen tai rescue-yhdistyksen kautta, ja myös sekarotuinen koira voi sopia sinulle hyvin.

Kenelle punavalkoinen irlanninsetteri sopii?

Punavalkoinen irlanninsetteri sopii aktiiviselle omistajalle tai metsästäjälle, joka haluaa lempeän ja yhteistyöhaluisen lintukoiran ja pystyy tarjoamaan sille runsaasti liikuntaa.

Mietitkö, mikä rotu sopisi sinulle? Tee Rotutesti ja vertaa toiveitasi yli 200 rodun ominaisuuksiin.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Punavalkoisen irlanninsetterin rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Punavalkoisen irlanninsetterin jalostuksen tavoiteohjelma