Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Eloisa ja valpas
- Itsenäinen ja kestävä ajaja
- Helppohoitoinen turkki
- Nopea ja voimakas
Miinukset
- Tarvitsee paljon liikuntaa
- Vahva ajovietti
- Haukkuu ajaessaan
- Harvinainen Suomessa
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan Ruotsin ensimmäisessä koiranäyttelyssä vuonna 1886 esitettiin 189 ajokoiraa, joiden joukossa olivat maanviljelijä Per Schillerin omistamat sisarukset Tamburini ja Ralla I. Ne polveutuivat Kaflåsin tilan kuuluisista ajueen koirista, jotka olivat todennäköisesti eteläsaksalaista alkuperää.
Kantaan lisättiin myöhemmin sveitsiläisiä ja englantilaisia ajokoiria, etenkin harriereita. Mannermaisten piirteiden hallitsema tyyppi vakiintui nopeasti, ja rotu tunnustettiin Ruotsissa vuonna 1907.
Ulkonäkö ja koko
Schillerinajokoira on kuiva, jalo ja jäntevä, hieman suorakaiteen muotoinen koira, joka ilmentää nopeutta ja voimaa. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm (vaihtelu 53–61 cm) ja nartun 53 cm (vaihtelu 49–57 cm).
Karva on karheaa ja tiiviisti rungonmyötäistä. Pohjaväri on punaruskea, ja selvärajainen musta mantteli peittää niskan, selän, kyljet, lanteen ja hännän yläpuolen. Rinnassa ja varpaissa saa olla hieman valkoista.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmä kuvaa schillerinajokoiraa eloisaksi ja valppaaksi.
Se on yksin ajava ajokoira, joka ajaa jänistä ja kettua haukkuen, eikä se saa olla kiinnostunut sorkkaeläimistä. Ajavana koirana se työskentelee itsenäisesti kaukana ohjaajastaan.
Liikunta ja hoito
Schillerinajokoira tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mieluiten ajometsästystä tai ajokokeita. Vahvan ajovietin vuoksi vapaana pito vaatii riistattoman ja turvallisen alueen.
Lyhyt ja karhea turkki on helppohoitoinen.
Terveys
Schillerinajokoiralla ei ole PEVISA-terveystutkimusvaatimuksia, eikä rodulle ole julkaistu suomalaista jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Kysy kasvattajalta pennun vanhempien terveystiedoista ja esimerkiksi lonkkakuvausten tuloksista.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Tunne pentutehtailun tunnusmerkit ennen kuin vastaat pentuilmoitukseen. Pentu ei myöskään ole ainoa vaihtoehto: aikuinen koira voi etsiä uutta kotia rotujärjestön uudelleensijoituksen tai rescue-yhdistyksen kautta, ja myös sekarotuinen koira voi sopia sinulle hyvin.
Kenelle schillerinajokoira sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Varauksella, sopii metsästäjälle |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | Vähintään 2 tuntia |
| Kerrostaloon | Ei ihanteellinen |
| Lapsiperheeseen | Sopii |
| Muiden koirien kanssa | Hyvin |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Schillerinajokoira sopii ajometsästäjälle tai aktiiviselle omistajalle, joka pystyy tarjoamaan sille runsaasti liikuntaa ja mahdollisuuden ajaa.
Mietitkö, mikä rotu sopisi sinulle? Tee Rotutesti ja vertaa toiveitasi yli 200 rodun ominaisuuksiin.
Usein kysytyt kysymykset
Mihin schillerinajokoiraa käytetään?
Jäniksen ja ketun ajoon. Se ajaa riistaa haukkuen eikä saa olla kiinnostunut sorkkaeläimistä.
Kuinka suureksi schillerinajokoira kasvaa?
Uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm ja nartun 53 cm.
Minkä värinen schillerinajokoira on?
Punaruskea, ja selässä on selvärajainen musta mantteli.
Onko schillerinajokoiralla PEVISA-ohjelma?
Ei ole.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Schillerinajokoiran rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
